Ne karvaisemmat ja kiinnostavammat 3/3

Rie-rie-Rieputti, ympäriinsä viipotti <3 Riepu (Kilpop Tamara). Kooste Riepun ensimmäisestä vuodesta

Pieni trikkisheltti, joka syntyi 19.12.2013 pentukaihi molemmissa silmissä. Tämä tosin huomattiin vasta pentujen eläinlääkäritarkissa. Pojaksikin Riepua taidettiin jossain vaiheessa luulla. :D Ymmärrettävästi kasvattaja ei voi pitää kaikki koiria, saati sitten niitä jotka ovat kelvottomia jalostuskäyttöön. Jostain syystä kukaan ei tälle söpöläiselle tarjonnut kotia ja viime tingassa kaveri eläintenkouluttajalinjalta vinkkasi tästä meille facebookissa. Mun päässä jotenkin naksahti joten pyysin lisätietoja ja pian jo vaihdoin kasvattajan kanssa tietoja ja lupasin mennä katsomaan pentua (oikeasti, ei niitä koskaan mennä vaan katsomaan..). Koska olen elämässä oppinut että luvan saaminen on paljon vaikeampaa kuin asioiden jälkeenpäin anteeksi pyytäminen, kehiteltiin pieni sotasuunnitelma ja pian matkasinkin Jyväskylään "katsomaan kaverin koiranpentua ja shoppailemaan". No, periaatteessa molemmat oli totta, jäi vain mainitsematta että tuonen meillekkin sitten pennun mukanani ;D

Riepu oli niin suloinen ja pieni että tunsin välittömästi suurta halua suojella sitä kaikelta pahalta. Ihmisillä kohosi kyyneleet silmiin kun varmistin että kyllä se mukaan lähtee, tuli mitä tuli. Sitten vaan matkalle uutta kotia kohti, yö Jyväskylässä ja aamulla pennun ensimmäiselle junamatkalle kohti Kuopiota. Ensimmäistä kertaa elämässä minulla oli pentu. Jonka sain kouluttaa ihan miten halusin, alusta asti. Ensin se tosin piti saada kotiin ja pehmittää isäntää niin että se sai tänne jäädäkkin. Väsytystaktiikka todettiin toimivimmaksi. ;)

Alku oli ihanaa, Riepu oli niin suloinen, reipas ja oppivainen kakara. Oisko heti ensimmäisten päivien aikana opeteltu kosketuskeppi ja lattiatargetti. Heti kun ikää tuli tarpeeksi lähdettiin agieskariin opettelemaan pienen liitelijän tavoille. Sosiaalistamista tehtiin paljon, penska sai olla mukana koulussa velipoikansa ja muiden koulutettavien koirien kanssa, sitä käytettiin pentutreffeillä, mätsäröitiin heti kun rokotukset sen salli ja käytiin kauppakeskuksen tapahtumissa viihdyttämässä lapsukaisia. Lampaitakin mentiin katselemaan heti ensimmäisenä keväänä.Vaikka karvakeisari muuten onkin huippunopea oppimaan, sisäsiisteyden kanssa meillä taisteltiin reiluun vuoden ikään, vaikka luulen kyllä tehneeni sen suhteen alusta asti kaiken "oikein". Nykyisin homma rullaa oikein hyvin *koputtaa puuta*. Tutustuttuaan hetken Riepu on ainakin tähän asti halunnut leikkiä kaikkien sitä kohtaan ystävällisesti käyttäytyneiden koirien kanssa, oli kaveri sitten iso tai pieni.

Riepun ongelmia ovat todellinen 24/7 kestävä toiminnantarve ja epävarmuus ulkoillessa. Se ei siedä odottelua eikä mitään tekemättömyyttä, ei osaa rauhoittua eikä hillitä. Hallilla huuto on jatkuvaa, paitsi silloin kun pääsee tekemään töitä! Toivon että hajutyöskentely kehittää Riepua siihen että asioita voi tehdä rauhassa ja keskittyenkin. Lampaillakin se on joskus malttanut viettää hiljaisia hetkiä. Pieniä toivonpilkahduksiakin siis on, esimerkiksi viime keskiviikkona Riepu oli hallilla hiljaa n. 15 minuuttia ilman namin namia. Torkkuikin jopa silmät kiinni ainakin viisi minuuttia. Ilo loppui lyhyeen kun mun oli pakko poistua vessaan. Siitä se riemu taas repesi.. Riepu myös räyhää hihnassa kaikki hiihtäjät, juoksijat ja koirakot, jos sitä ei ajoissa saa tarpeeksi kauas/namita/nosta syliin. Ja välttämättä mikään noistakaan ei toimi, joskus vaan on huudettava. Tai jos ohitus onnistuu nipin napin namia syöden, niin kyllä ohituksen jälkeen on muutaman kerran haukahdettava. Koska on pakko! Myös jahtaus ois kivaa. Autojen jahtaus on vähentynyt lähes nollaan, mutta kohta on kadut taas täynnä pyöriä ja mopoja, noita paholaisen perikuvia. Ja rullaluistelijoita. Ja skeittareita. Jaja.. No ompa ainakin tekemistä kesäksi kun mennään tien varteen istumaan ja syömään herkkuja!

Riepulta on leikattu molemmat takajalat syksyllä/alkutalvesta 2014, vasen 10.10.2015 ja oikea 29.10.2014. Oireilu alkoi satunnaisella jalan ontumisella ja roikuttamisella. Ensimmäisellä eläinlääkärillä todettiin vain limapussitulehdus, joka oli helpotus koska kaikki veikkailivat luksaatiota. Kun jalka ei sitten toennutkaan tulehduskipulääkkeellä, mentiin paremmalle lääkärille joka löysi kuin löysikin sen pelätyn kintereen yli menevän pinnallisen koukistajajänteen luksaation, eikä vain toisesta vaan molemmista takajaloista. Siinä sitä sitten ravattiin lääkärissä, leikkauksissa, lastojen ja kipsien vaihdossa. Mutta nyt on ihan pätevät, toimivat ja terveet kintut, arvossaan kultaa. Kallista tuo tosissaan oli, kun ei ollut vakuutuksia.. Onneksi löytyi lähipiiristä monia ihania ihmisiä jotka eri tavoin auttoivat :) Pitkä treenitauko oli vaikea sekä koiralle että omistajalle, pelkkä aivojen käyttö kun ei tätä terminaattoria väsyttänyt..

Nykyisin Riepun kanssa siis agiliidellään, paimennellaan ihan omaksi iloksi, harjoitellaan kanttarellien ja rahan etsintää ja nyt keväällä/tulevana kesänä myös verijälkeä. Doboilun Riepu aloitti tuossa viikko sitten, oli aika hektistä verrattuna siihen mihin Tairan kanssa tottui.. Agilityssä tuskin koskaan kisaillaan korkeampana kuin ykkösen hypäreissä, koska kontaktit on mun mielestä tuollaiselle puolisokealle vauhtihirmulle vähän liian riskialtista hommaa. Tosin, harkitsen kävelykontaktien opettamista..