Selkeästi tässä hommassa on joku kaava. Pari vuotta haaveilen uutta koiraa, teen pentukyseilyitä, kattelen kodittomia yms. Sitten kun asiasta on sovittu niin oon hermoraunio ja mietin mihin mä oon itteni taas laittanu. Viimeisen viikon ennen hakua oon paniikissa, ahdistunut ja migreenialtis. Ja sitten kun se uusi koira saapuu kotiin niin minut valtaa rauha. Selviän, pystyn, kykenen ja näin sen piti mennäkkin. Nyt on sama olo, lauma on taas koossa. Tellun poismenon jättämä puuttuva palanen on hitusen pienempi. Rahatilanteen suhteen koiran hankinta nyt oli typerää, mutta ajankäytön suhteen loistava paikka. Pystyn panostamaan pentuvaiheeseen ja olemaan paljon kotona. Lisäksi uusi harrastuskoiran alku oli hyvä saada kasvamaan :)
Häärä on sijottinarttu ja toiveissa on harrastella ainakin agia, rallytokoa, käydä kattoo mitä tuumaa lampaista ja sit minua on alkanut kiinnostaa viestikoirahommat. Mutta kaikki on tietysti kiinni siitä miten terve tuosta kasvaa ja mistä se on itse kiinnostunut. Näytelmistä pitää myös käydä joku tulos hakemassa. Ennen kaikkea toivon että nyt on kaikki tähdet kohdallaan ja koira ois priimaa (tai lähes) sisältä. Ettei ois tekosyitä eikä selityksiä, vaan sais tehdä niin paljon kuin koira tykkää ja kaikki ois omasta koulutuksesta kiinni.
Pitäkää meille peukkuja, me halutaan että meistä tulee isona jotain suurta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti