Kaipuuta

Arki rullaa Dinan lopetuksesta huolimatta normaalisti, ja ehkä hyvä niin. Treenit pyörii, lenkit pyörii, kotoisat koulutustuokiot pyörii.. Hupun möllisäännöt olivat muuttuneet joten Häärä pääsi ekoihin mölleihinsä ja Riepukin pääs kirmaamaan kisaavien radalla. Paukautti ekalla yrittämällä nollan ja oli muutenkin niin polleena kun pääs pitkästä aikaa meininkeihin.

Ollaan oltu paljon siirtolapuutarhalla ja käytetty koiria rannalla kun vielä ei ole isompia levähavaintoja. Koirat ovat väsyneempiä kuin normaalisti. Tai ainakin ne nukkuvat enemmän. Eilenkin kun minulla oli vapaapäivä koirat nukkuivat/makoilivat yli kahteentoista. Aina kun mietin ulos lähtemistä iski hirmuinen sadekuuro, mutta ei noilla kavereilla ollut mikään hätä. Riepu on ollut paljon mummolassa ja ollut sielläkin oikea laiskio. Alettiin jo miettiä että oliko Dinalla sittenkin joku tarttuva tauti ja nyt se on näillä kaikilla..

Ikävä on ihmiselläkin. Voi niitä hetkiä kun kaivat esille neljä ruokakippoa vaikka tarvitsisit vain kolme. Kun katsot pihalta lähtiessänne muiden rynnätessä autoon että minne se mummo taas jäi hidastelemaan.. Kun etsit valjaita neljälle. Kun auton takapenkillä onkin nykyisin iso tila ja sydän pompsahtaa että unohdettiinko me Dina kotiin. Hiljaisempaakin on, Häärä ja mumoski riehuivat aikalailla jatkuvasti ennen kuin sairastaminen alkoi..