Itseään toteuttava ennustus, oravanpyörä, you name it: "Terveitä koiria ei tarvitse kuvata --> Kun ei kuvata, utopia/harhakuvitelma koiran/rodun terveydestä säilyy --> Jatkossakaan ei tarvitse kuvata.
Aihe tuntuu monissa paikoissa aiheuttavan aikamoista uhriutumista. Koetaan olevansa huonoja omistajia, jos koiraansa ei kuvauta ja siitä syyllistytään. Osin aiheetta, osin aiheesta.
Minulle kuvauttamisen syy on ensisijaisesti varmistaa että koirani todennäköisesti kestää niitä harrastuksia mitä olen sille suunnitellut ja että sieltä ei löydy mitään selkeää vikaa, mihin pitäisi puuttua tai mikä estäisi meidän suunnitelmat. Ja se, että jos jotain löytyy, niin osaan huomioida sen koiran elämässä. Sen jumppien, kuntoutuksen, liikunnan, elämän ja ruokavalion jne. suunnittelussa. Saan myös arvokasta vertailukohtaa siihen, millainen ranka on ollut silloin ja silloin ja millainen se myöhemmin, joko vuosien tai uusien oireiden vuoksi on silloinjasilloin. Mikä on lähtötilanne, meidän normaali. Mitä siellä sisällä oikeasti on. Toki erikseen sellainen tilanne, missä kuvauttamiseen päädytään jonkun oireilun vuoksi. Totta kuitenkin on, että et voi nähdä ja vannoa että siellä sisällä on kaikki hyvin, jos sinulla ei ole jotain salaisia mutanttikykyjä.
Kun silmä on koirien liikkeiden kehittynyt (niinkin vähän kuin se minulla on) ja silti näkee koirilla valtavasti epäpuhtaita liikkeitä, ontumista, pomputtamista, keventämistä, liikkeiden ahtautta, huonoa istuma-asentoa, selkä kaarella kulkivia, pihtikinttuisia ja huonon takapotkun omaavia, jalkojaan laahaavia koiria niin aina iskee ahdistus että onkohan tuota tutkittu, saati hoidettu mitenkään. Jos näiden omistajien kanssa pääsee juttusille niin vastaus on useimmiten ei. Ei ole tutkittu ja jos on ylipäätään kiinnitetty mitään huomiota niin on vaan aateltu että se nyt on tämän koiran tapa liikkua.
Kuvistahan olisi tarkoitus saada hyvät, laadukkaat ja selkeät. Informatiiviset. Sitten kun löytää hyvän kuvaajan lisäksi vielä eläinlääkärin, joka osaa etsiä ja arvioida kuvista oikeita asioita ja hyvin niin ollaan jo lähes lottovoiton äärellä. Itse hakisin jokaisin kuviin useamman eläinlääkärin mielipiteen. Hekin ovat ihmisiä ja aina voi jäädä jotain tärkeää huomaamatta. Lisäksi olisi ihanaa jos kuvannut eläinlääkäri ei osaa sanoa mitään faktaa virallisesti lausuttavaksi lähtevistä kuvista, hän ei myöskään sitten sanoisi mitään. Suu kiinni. Ei herätetä turhia toiveita ja unelmia. Kiitos.
Jos kuvataan oireilun vuoksi, niin ne pelkät kuvathan eivät tilannetta paranna millään lailla. Kuvaaminen ei tee oireilevaa koiraa terveeksi, kuten ei myöskään sairaaksi, mutta se tarjoaa potentiaalisesti arvokasta lisätietoa jonka pohjalta koiran hoitoa voidaan suunnitella ja syyn selvittämistä tähdätä johonkin toiseen kohtaan tai koettaa selvittää sitä jollain muulla keinolla. Pääasia kuitenkin mielestäni on se, että kuvaamisen seurauksena voidaan auttaa parantamaan koiran elämää ja
pidentämään kivutonta/oireetonta aikaa, jos ongelmiin päästään
puuttumaan ja niitä aletaan hoitaa ajoissa. Lisäyksenä sitten vielä on magneetti on aina kipujen ja oireiden määrittämisessä tarkempi (ja hemmetin paljon kalliimpi) kuin vain röntgenit. Jos haluaa suoraan panostaa niin jättää röntgenit välistä ja vaatii suoraan magneettikuvauksen.
Yksi kipuun/sairauksiin liittyvä ja minua jo pidemmän aikaa huolestunut varsin suosittu lause on tässä: Terve koira ei kuppinsa eteen kuole. Joo, ei varmasti. Mutta ihmiset ovat (edelleen!) usein niin huonoja näkemään milloin koira on terve että mites kaikki ne koirat jotka eivät vaan nirsouttaan kieltäydy syömästä, mutta joita silti paastotetaan pahimmillaan viikkotolkulla ettei se vaan pääse oppimaan että ruoka vaihtuu parempaan syömättömyydellä ja pomottamaan jajajaja.. Kun syynä onkin vaikka närästys, se että ruoka tekee yksinkertaisesti huonon olon. Menee vaikka maha kipeäksi tai on allergiaa ja alkaa kutitella sieltä täältä tai pukkaa vaikka hiivaa korviin tai taissuihin. Tai se että ruoka on jo pitkään tehnyt huonon olon ja nyt onkin jo nielussa tulehdus kun happamat nesteet ovat sitä kuukausitolkulla ärsyttäneet ja omistaja on vaan ehkä huomannut että vähänhän tuo livoksii huuliaan. Tai jos kyseessä on vaikka hammasvika, syöminen oikeasti sattuu. Siinähän paastotatte, hallaa teette koiraparallenne.
Meillä tässä pääsee onneksi helpolla. Jos ruokaa ei syödä heti kun se pistetään tarjolle, saa melkein varmasti varautua eläinlääkärireissuun, jos itse se tarjottava ruoka ei pilalla. Silloin joku on aina vialla, mahatauti yms. vähintään tuloillaan. Sheltti saa nirsoilla lohipohjaisten nappuloiden kanssa, sillä on varmasti siihen joku syy ja kun maailma on ruokavaihtoehtoja pullollaan niin en nää mitään syytä miksi haluaisin vääntää asiasta sen kanssa. Joka tapauksessa, onni on hyvän ruokahalun ja ruokailumotivaation omaavat koirat. Helppo terveydentilan mittari!
Miten paljon maailmassa on koiria, joiden epätoivotun käytöksen tai huonon voinnin takana onkin vain yksinkertaisesti kipu. Miten paljon näille jaetaan rankkuja, kun koira ei kivun vuoksi kuuntele, opi tai suorita pyydettyjä käytöksiä. Koira ei hyppää, koira tiputtaa rimoja, ei halua suorittaa keinua, ei mene maahan, suorittaa liikkeet hitaasti.. Miten usein julistetaan että nämä ovat vain niin kovapäisiä ja uhmaamat suurta ja mahtavaa ihmistä? Tai tieteellisemminkin kouluttavat menettävät hermonsa ja ihmettelevät miten tämä koira onkin näin hankala.
Miten usein vieläkin koiran haluttomuus, kiemurtelu, välttely ja pureminen käsittely- ja hoitotilanteissa (esim. kynsienleikkuu, pesu, harjaus, lääkitsemiset) tulkitaan virheellisesti joksikin johtajuushöpöhöpö-ongelmaksi, vaikka kyse olisikin yksinkertaisesti vain kivusta.
Kivun ja sen merkityksen aliarvoiminen ja alidiagnosointi suututtaa. Jos ette huomanneet :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti