Kylläpä on nyt ollut huonoa tuuria tuomarivaihtojen suhteen kisoissa. Varkauteen ei edes ollut ilmoitettuna varatuomaria, vaan piti päästä Mikkilän Sarin radoille joita odotinkin innolla. No, ei päästy. Ykkösille vaihtuikin Marja Lahikainen. Ei huono vaihtoehto, mutta harmitti silti kun Sarin radoille olisin halunnut.
Huonommin kävi nyt lauantaina Mikkelissä, jolloin ilmoittautuessa kahdella radalla piti olla Arto Laitinen ja yhdellä jonkun Leena Rantamäki-Lahtisen, josta kukaan ei ollut kuullutkaan. Kun lähtölistat tuli niin kas kummaa, ykkösiltä oli kadonnut Arto kokonaan ja Leena oli joka radalla. No, yritin lähteä kisapäivään silti hyvällä fiiliksellä, eihän minulla ollut tuomarista mitään kokemusta. Hyvät fiilikset katosi heti minien rataa katsellessa kun tutut kävi vinkkaamassa että tää pitää sitten rimat tapissa! Hei oikeesti, ykkösten kisat ja isolla prosentilla varmaan ensimmäiset ulkokisat ikinä :(
Muutenkin linjat ja estevälit olivat todella outoja. 180 asteen käännös renkaalta, hyppyvälejä joissa nopea maksi ei kerennyt muuta kun laskeutua ja lähteä uuteen hyppyyn. Pikkukoirilla ja hitailla makseilla varmaan olisivat olleet ihan ok ja jopa turvallisia, mutta.. Eipä miltään luokalta paljon tuloksia tullutkaan, rimoja lenteli, tuli kieltoja ja koiria meni hypyistä ali. Mekin voitettiin B-agirata kympillä. Joka sekin ois ollut 15 kun koira ei mun mielestä osunut kontaktille, mutta tuomari ei ehtinyt sitä katsomaan.
Käsittämätöntä. Otti hermoon uudelleen kun Arto oli päivittänyt radat nettiin ja totesi siellä näin: "Kolmosluokissa käytän usien hyppykorkeuksia ns. tapissaan, mutta nyt
mentiin keskikorkeuksilla kun ajattelin, että ensimmäisiä kisoja ulkona
pehmeähköllä hiekalla. "Joo, jollain on järkeä ja halua ajatella koirien parasta. Kiitos näille tuomareille <3
Eilen oltiin SWAU:n järkkäämässä Sanni Kariniemen koulutuksessa jossa mut muutettiin yhdellä "Ehei, tänään juostaan" -lauseella takaa ohjailevasta kuskista edessä hömpöttäväksi kuskiksi pätkä pätkältä. Niin hienoa. Aina kun luotti koiraan, se teki niin kuin ohjasin. Ei karannut väärille hypyille eikä imeytynyt putkiin. Ihana kun ei annettu nynnyillä vaan piti ohjata ja kirmailla niin kuin aksakoiran kanssa kuuluu! Aalle tuo kyllä imeytyi lujasti kun ois pitänyt mennä takaa ja putkeen. Kiersi hypyn taakse mutta ampui aina aalle :D Saksalaisista pitää saada vankempia. Mulla pulppusi selkärangasta kummallisiin kohtiin valsseja ja ihmeellisiä vastakäännöksiä.. Mutta monta palikkaa viisaampana taas etiäppäin.
Bh-treeneissä tällä hetkellä vaikeinta eteentulo (tulee aina vinoon, ennakoi sivulle tuloa ilmeisesti), perusasennossa malttaminen (vaihtelee asentoa/ei pidä kontaktia) ja ihmisryhmässä minuun keskittyminen (nuuskii ihmisten taskuja ja käsiä ja haluais tutustua).. Työtä riittää.
Rallyssa kaikki oikealla tehtävä on kovin vaikeaa. Tietääpä mihin pitää panostaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti