perjantai 1. marraskuuta 2019

12 päiväiset

Alan ehkä viimein uskoa ja rauhoittua että kukaan ei vie näitä pieniä pois, vaikka vaarallista aikaa vielä eletäänkin. Sitkeästi on jokaisella vielä silmät kiinni, pojat on kaikki jo reilusti päälle kilon ja tytötkin molemmat jo päälle 950 g. Painon kehitys onkin jännittävää: Vaikka kaikki syövät ympäri vuorokauden, niin osa kerää säännöllisesti lisämassansa öisin ja osa päivän aikana. Nyt on alkanut kelkka kääntyä niin että molemmissa (aamun ja illan) punnituksissa paino on noussut. Kynnet pitää leikata tänään uusiksi ja sunnuntaina ois edessä eka matolääkitys.





Kävelyä opetellaan kovasti ja pari on jo seisaaltaan saanut kakattua :D Muutama osaa myös jo pusutella kun niitä alkaa silitellä ja rapsuttaa, osa taas koettaa vieläkin imeä kaikkea mikä on lämmintä. Pusuttelu on söpöä ja hellää. Häärää saa syöttää ihan  järjettömiä määriä, en ole laskenut mutta saisiko se aterian n. 8 kertaa päivässä plus lisänä erilaiset maustetut vedet (osaan kananmunaa, osaan äidinmaidonvastiketta, osaan kermaa jne.). Ja just ja just pysyy paino samassa. Mitä paremmin saan massan pidettyä imetyksen ajan, sitä helpompaa paluu aktiiviseen treenaamiseen toivottavasti on. Kevyttä jumppaa ollaan jo aloiteltu.

Lenkeillä se kulkee jo hyvin mukana, ekan viikon oli hirveä huoli ja halu olla pentujen kanssa, nyt osaa ottaa jo omaa aikaa ja tilaa. Ihanaa että sille mahtuu taas valjaat päälle, pannan kanssa kytkettynä lenkkeily ei käy mun ohuelle psyykelle. Hihnahan on koko ajan jalkojen välissä tai lukko hakkaa koiran rintakehää jajaja... AAAAAARRRGHH.

Syömisen jälkeen

Omalle penskalle on jo pentukurssipaikka varattu, alkaa heti loppiaisen jälkeen. Siitä se uuden rakentelu taas kunnolla aikaa. Juuri nyt tuntuu hitusen uuvuttavalta ajatella kaiken opettamista ja kouluttamista alusta, mutta jospa se tästä. Ja saahan tässä jo jotain pohjia tehtyä ennen kuin sisarukset lähtevät. Haikea joulu tulossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti