Jos joku olisi vuodenvaihteessa kertonut että tää alkuvuosi ja kevät treenataan tyyppien kanssa enimmäkseen verijälkeä, nosea ja hihnakäytöstä niin olisin nauranut. Nyt lähinnä itkettää. Särmän paras automaattisesti ryhmätreeneissä normaalisti rakentuva itsehillintä, luopuminen ja mun kanssa hommiin keskittyminen menee ihan harakoille.
Mutta mejää siis. Tänäänkin ennen töitä pääsi Taira ja Riepu ajamaan yön yli vanhenneet jäljet. Ja niin nätisti pysyi kerrankin nenät maassa ja jokainen merkattu risukin ohitettiin siltä puolelta miltä jälki oli vedetty. Huippua. Särmykki sai sitten kaikkien oppien vastaisesti ajaa Tairan jo ajaman jäljen ja se meni hyvin <3 Nyt on Häärälle vanhenemassa pidempi jälki ja Särmälle kaksi tosi lyhyttä selkeällä alku- ja loppumakauksella. Jospa sujuisivat. Kaikille muille on rakennettu verijälkeä varten pohjia Pohjois-Savon opiston/Neljän tassun opiston nuuskuttimella, mut Särmän kanssa aloitettiin vaan. Palkkailin sitä kiinnostuksesta alkumakauseen ja eka jälki oli tosi lyhyt ja silti se veti sen tosi hyvin, tosissaan ja tarkasti. Pitää hakea sorkatkin kohta messiin mukaan.
Mejässä on ehkä koulutuksellisesti helpointa saada koira valioksi, sillä moni koira osaa ja ennenkaikkea haluaa ajaa jälkeä ihan automaattisesti. Vaikeaksi sen tekee kokeisiin pääsy, valmisjälkien järkyttävät hinnat tai se jälkien teko kokeeseen eli monen tunnin rämmintä metiköissä tekemässä koejälkiä. Uh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti