Särmän suurin häiriö on ÄITI! Kun molemmat on irti, Särmä kulkee kuono mieluiten Häärän lavassa kiinni tai seisoo paimennuskyyryssä Häärän takana. Ja jos Häärä juoksee niin Särmä roikkuu puoliksi äitinsä päällä/korvassa/jalassa/younameit. Ei siis kovin rentouttavaa, kummallekaan. Särmä menee tästä tiloihin, oikein kunnon paimenpsykoosiin eikä pääsee sieltä itse pois. Se ei kuule eikä nää muuta kuin ÄIDIN!
Jos Särmä on kiinni ja Häär irti, niin se tempoo hihnassa, vinkuu, kiskaisee ja kulkee paimenkyyryssä koko ajan tuijottaen.
Jos Särmä on irti ja Häär kiinni niin tilanne ei ole ihan toivoton, silloin Särmä malttaa välillä irrota kaeummaksi joko kiusaamaan muita tai juoksemaan itsekseen porukan edellä. Toki välillä kiihdyttäen Häärän naamaan tai kylkeen kiinni. Ei kiva. Plus tulee kalliiksi kun Häärää pitää koko ajan availla ja huoltaa.
Siispä Särmää sarvista ja treenisuunnitelman tekoon. Eka treeni eilen yliopistolla. Häärä irti. Askel 1. Ensin Särmä valjaiden rintaosasta kiinnitettynä ja hihna mun vyötäröllä, eli lyhyellä. Kun hihna kireällä, ei liikuta. Kun katsoo mitä tahansa muuta kuin Häärää, niin naks ja palkka. Kun tää sujui niin askel 2 eli hihnan kiinnitys selän puolelle. Vieläkin lyhyt hihna. Kun hihna kiristyy, ei liikuta, kun katsoo minua ja/tai siirtää katseen Häärästä pois niin naks ja nami. Sitten askel 3 eli hihna vyötäisiltä pois, eli normipituinen hihna. Alkuun hirveä hinku äipän luo, mutta edelleen, kun hihna kireällä niin kukaan ei liiku. Sitten päästään taas palkkaamaan äidin tuijottamisesta luopumisesta, kontaktista, löysällä hihnalla kävelystä ja seuruusta. Viimeisenä ultimaattinen haaste eli Särmä irti. Muutama odotettu ryntäys mamman luo, mutta Juuso oli siellä katkomassa käytöstä ja ylipäätään Särmä vastasi huippuhyvin luoksetulokutsuun ja luopui mammasta. Ja mikä parasta, pysyi siinä mun luona eikä tehnyt sitä että juoksee hakemaan minulta palkan ja ryntää takas Häärän kaulaan roikkumaan. Palkkaa sai taas kontaktista, seuruusta ja siitä jos lähti Häärän luo mutta kesken kaiken luopui siitä.
Mitäs sitten? No tietty toista tämä kaikki n. 1000 kertaa :D
PS. Hienosti meni Särmä pikkujäljet, se kulkee hienosti kuono maassa vaikka kuono ei ihan tasan jäljellä pysykään. Matkalta maistuu myös jänön papanat. Hih. Häärän pitkä jälki otettiin alusta uusiksi kun oltiin menty ehkä 1/5. Alkoi kulkea niin vinossa jäljeltä vaikka suunta olikin oikea. Muutama itseluottamus kadoksissa-hetki iski, näitä pitäisi ehkä korjata niillä lyhyillä varmoilla pätkillä joissa on hyvä palkka nopeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti