Koiran kipu 1.

Alustukseksi mielestäni jokaisen koiran tulisi käydä tarkistuksessa osteopaatilla, fyssarilla tai hierojalla. Jos koira todetaan täysin jumittomaksi ja ongelmattomaksi, niin sitten vaikka tsekkiä jatkossa vuosittain. Jos vikaa taas löytyy, niin ammattilaisen kanssa suunnitellaan jatkohoito, käyntitarve ja sieltä saadaan mukaan treenivinkkejä ja kotihoito-ohjeita. Lisäksi he osaavat ohjata tarvittaessa lisätutkimuksiin. Kuntoutujille Kuopiossa ja lähiseudulla suosittelen erityisesti Houndyn ja fysioterapeutti Susanna Vartiaisen K9 Recovery ryhmää.

Viime päivinä useammassa keskustelussa moni on julistanut kyllä huomaavansa jos heidän koirallaan on kipuja. Ehkä keskusteluihin on todella vain sattunut harvinaisen monta eläinten käyttäytymisen tai kivun suhteen kouluttautunutta henkilöä, eikä kyse ole vain siitä kuuluisasta maalaisjärjestä. Lisäksi kun otetaan huomioon sekin, että monen perus eläinlääkärinkin kyky arvioida eläinten kipua on usein huono, niin olisin hitusen huolissani tällaisesta suuntauksesta. Pitänee selvitellä miten paljon esimerkiksi eläinlääkärin ja fysioterapeutin opinnoissa on eroa kivun tunnistamisessa, koska perusfyssari tuntuu useimmiten paikantavan kivun paremmin kuin (varsinkin vanhemman polven) eläinlääkärit.

Itse en uskaltaisi kaiken kurssituksen, käytännön kokemuksen, luentojen, tutkimuksen ja kirjallisuuden jälkeenkään väittää tunnistavani varmasti eläimen kivun. Tietenkin paljon on oppinut ja tietoa ja osaamista on varmasti enemmän kuin ensimmäisen koiran kohdalla.

Kipu ja koiran huono vointi on selkeintä havaita muutoksista. Osa on hyvin selviä kuten ontuminen, syömättömyys, leikkihalun katoaminen, hyppäämishaluttomuus sohvalle tai autoon jne. Koira voi myös reagoida tiettyjen kohtien koskemiseen. Osa  muutoksista taas hyvin huomaamattomia, pientä keventämistä liikkeessä, liikkeen epäpuhtautta, tassujen nuolemista, lisääntynyttä juomista tai lihakset saattavat olla toispuoleisesti kehittyneet. Käyttäytymismuutokset ovat myös yleisiä, koira voi olla kiukkuisempi, väsyneempi, vetäytyvämpi tai se voi päin vastoin alkaa villitä ja riehua enemmän. Muutosten voimakkuus vaihtelee suuresti. Vaikka omistajan tulisi olla oman koiran käyttäytymisen ja hyvinvoinnin mittarien asiantuntija, näin ei aina ole. Eikä se ole helppoa. Lähimmäksi on usein vaikeinta katsoa ja jos muutokset ovat hitaita ja pieniä niin kyse on vähän samasta asiasta kuin koiran hitaasti vanhetessa, sitä ei huomaa kun koiraa näkee jatkuvasti.

Voisin jauhaa tästä vaikka ja miten, mutta jos tähän vaikka kipu/kivuttomuus esimerkkejä omista koirista.

A) Rescue ei antanut meille tullessaan katsoa hampaita. Onneksi vein sen suositusten mukaan heti kattavaan terveystarkkiin, jossa havaittiin syvällä ja pitkään muhinut korvatulehdus joka oli mm. syövyttänyt sen tärykalvot. Useampi rauhoituskerta ja kunnollinen puhdistus, tulehduskipulääke ja antibiootit. Korvat kuntoutuivat ja tärykalvo kasvoi takaisin. Ja kas kummaa, koiralla ei ollut mitään ongelmia antaa katsoa hampaita. Sen kanssa temppuilu oli kipuoire, eikä mitään käsittelyyn tottumattomuutta. Olisitko arvannut? Ei ollut vertailukohtaa normaalista ja epänormaalista, joten ei ollut havaittavissa mitään muutosta.

B) Samaisella rescuella oli yksi murtunut etujalan varvas. Se oli luutunut napakasti, mutta törötti viistosti ylöspäin. Olin huolissani siitä onko se kipeä ja tarttuuko se leikeissä ja metsässä riehuessa johonkin ja pahimmassa tapauksessa murtuu uudestaan tai repeää kokonaan. Kysyin ell mielipidettä, kannattaisiko se poistaa. Koira ei reagoinut sen kosketteluun ja vääntelyyn yhtään eri tavalla kuin toisen terveen jalan varpaan ja anturan. Koira ei keventänyt jalkaa eikä etupään lihaksisto ollut kehittynyt terveen jalan puolelta eri tavalla, eli liike oli siltä osin puhdasta. Selästä ja takapäästä ei myöskään löytynyt heijastuspisteitä. Ellin mukaan poistaminen olisi turhaa ja se itse asiassa saattaisi johtaa jumeihin ja liikeongelmiin, kun koiran astuminen tassulle muuttuisi puuttuvan varpaan ja anturan myötä. Sitä ei poistettu, mutta selvitettiin kunnolla aiheuttaako se kipua.

C) Samainen koira, löysät polvet. Minusta koiran liike oli letkeää ja rentoa. Fyssari huomasi liikkeen katsomisten jälkeen kuitenkin että koira kiersi toista takajalkaa hieman sisään. Eläinlääkäri oli koiran tullessa tuossa ensimmäisessä tapauksessa mainitussa tarkissa tutkinut polvet, mutta ei kommentoinut niissä olevan mitään vikaa. Fyssari venkslasi polvet ja kertoi siinä olevan selkeää löysyyttä. Näytti myös eron terveemmän ja löysemmän polven välillä. Koira ei reagoinut koskemiseen eikä palpointiin. Takapäässä oli kuitenkin havaittavissa fyssarin silmin ja käsin selkeä puoliero eli jalkaa oli kevennetty jo pitkiä aikoja. Koiraa hoidettiin avaamalla lihaksistoa säännöllisesti ja sille sopivalla ja suunnitellulla jumpalla. Takapää saatiin rennoksi ja kropan alle menevää polvivammaista jalkaa hitusen pois rungon alta, jolloin vastakkaiseen jalkaan ei enää kohdistunut epätasaista ja kuormittavaa rasitusta.

D) Ikänsä terve koira, josta moni maalaisjärkeen uskova sanoisi että ei ole mitään syytä kuvata. Hirveä draamailija kipujen ja pientenkin epämiellyttävien fiilisten kanssa normaalisti. Tää tyyppi ontui joskus mm. kilometrin matkan kun tassun välissä karvoissa oli kuusen neulanen, ei siis edes uponneena ihoon ja noin puolivälissä löysin ja poistin sen ja siltisen se linkutti kotiin koska pipi. Eikä ollut ainut prinsessointi. Kuitenkin alkoi sitten saada treeneissä outoja hepuleita, joiden ajattelin alkuun olevan stressin purkua tai iloriehumista. Pian tilanne kuitenkin selkeni kun selkä alkoi nykiä siihen koskettaessa ja hieroja totesi koiran olevan jatkuvasti pahemmin jumissa. Jatkotutkimuksiin ja kuviin, joista ei löytynyt mitään selitystä. Jatkovaihtoehtona enää magneetti, johon ei lähdetty koska sen tulos ei olisi muuttanut mitään. Hoitosuunnitelmaa laatimaan lääkärin, osteopaatin ja fyssarin kanssa. Jumppaohjelma, uintia, sopivan kipulääkkeen etsiminen, liikunta pehmeällä pohjalla, liikunnan muuttaminen niin että koiran saa ravaamaan peitsin sijaan, hieronnat ja osteopaatti. Kun nämä on tasapainossa, koira on kivuton. Jos jostain lipsuu, kivut palaavat. Rahaa palaa, mutta olen koirani ottaessani luvannut sille hoitaa sen tavalla, jota sen hyvinvointi vaatii, vaikka se on vaatinut ja vaatii opiskelijan budjetista aivan liikaa resursseja.

E) Satunnainen jalanpompottelu, josta huolimatta koira painoi ja liikkui kuin hullu. Ensimmäinen diagnoosi limapussitulehdus, toisella ellillä kinnerjänteen luksaatio ja vielä oireettomastakin jalasta, isot leikkaukset ja vaativa kuntoutus yhdessä fyssarin, hierojan, osteopaatin ja koiran jumppaohjelman kanssa. Toinen jalka ei pysynyt lainkaan paikallaan ja oli kuluttanut sieltä nivelpintaa kovasti. Varmasti kipeä, koska siteet ihan kuluneet. Ei muuta oiretta kun muutama pomppu silloin tällöin. Tällaisia koiria näkee ainakin Kuopiossa valtavasti ihan auton jo ikkunasta tuolla ajellessa: mäykkyjä, bichoneita, harjiksia ja matalia seropeja. Kinner- vai polviluksaatiokoiria, sitä en tiedä mutta pahalta näyttää ja toivon että koirat saisivat hoitoa.

F) Ja vielä bonuksena myös paljon ainakin rescueryhmässä keskustelua herättävä koirien luuston kuvaaminen. Aktiiviseen treeniin tulossa oleva koira, jolle virallisia kuvia otettaessa arvostettu ja kokenut eläinlääkäri toteaa että priimaa pukkaa. Jatketaan siis treeniä normaalisti kunnes Kennelliitosta paukahtaa D/D eikä selkäkään ollut puhdas. Onneksi soitto lausuvalle eläinlääkärille rauhoitti. Pieni, kevyt koira. Huolehdi painonhallinnasta ja huippuhyvästä lihaskunnosta ja harrastele kevyemmin niin ei mitään estettä jatkoon. Tällekin haettiin jumppasuunnitelma, aloitettiin säännöllinen uinti ja alettiin hoidattaa säännöllisesti. Oppi: Älä usko vain yhteen mielipiteeseen vaan hae aktiivisesti tietoa. Itse näytin kuvat vielä parille muulle eläinlääkärille joille en kertonut liiton enkä ensimmäisen eläinlääkärin ajatuksia ja molemmat tokaisivat heti lonkkien löysyydestä ja toinen pongasi selänkin vian :)

Kun kivun analysoinnissa MUUTOS on se merkityksellinen asia, on vähän huolestuttavaa jos vaikka aikuisena tulevaa rescueta aletaan tutkia vasta, jos jokin sen käytöksessä muuttuu normaalin kotiutumisprosessin ja sen aiheuttamien muutosten jälkeen. Ihmisellähän ei ole oikeasti mitään käsitystä siitä, mikä on koiran normaalitila, kun siitä normaalista ei ole tietoa eikä kokemusta. Et voi havaita poikkeavaa käytöstä tai liikettä, kun et tiedä mihin verrata. Eri asia tietysti koiralla kotiutumisen jälkeen tulevat vammat, jotka aiheuttavat muutosta heti saapumisen jälkeiseen käyttäytymiseen. Siksi suosittelisin vähintään hyvää ja tarkkaa alkutarkistusta sekä eläinlääkärillä, että jollain muulla hoitavalla taholla (mainitut osteo, fys. tai hieroja), jos röntgenkuviin ei tahdo heti koiraa viedä. Vaikka koiralla ei olisi luustossa mitään vikaa, pelkkä tarhaelo, matkustus uuteen kotiin ja uuden elämän asioiden jännäily vetää varmasti kaikki koirat enemmän tai vähemmän juntturaan. Letkeällä kropalla on rennompi kohdata uuden elämän haasteita ja ammattilainen saa koiran tarvittaessa ajan kanssa ja rauhassa rentoutumaan hoidettavaksi. Sitäkin voi treenata :)