Mamma on vähän väsynyt

Minä olen ihminen, jonka pitäisi saada 8, mieluiten yhdeksän tuntia yhtäjaksoista hyvälaatuista unta joka yö, seitsemän yötä viikossa, jotta pystyn suorittamaan tätä elämää edes niin alkeellisesti kuin parhaimmillanikaan pystyn. Läpi öiden jatkuva valvominen ja heräily tämän kahdeksan viikon ajan on vienyt minut sellaisiin väsymyksen syövereihin että ei edes uskoisi. Pinna on superkireä ja aivot ei toimi lainkaan. Mitään ei jaksa eikä mihinkään pysty. Lisäksi kun isot koirat ihan aiheellisesti ovat stressanneet tätä arkirytmin muutosta jossa edes niiden alkeellisempia liikunta- ja treenitarpeita (kolme lenkkiä päivässä, jumppahumppaa, naksutteluhetkiä, nosea) ei tyydytetä, on tässä taloudessa riittänyt hermojen palamista viime aikoina ihan tarpeeksi.

Ensi yönä annan siis periksi ja pentuja ei suljeta aitaukseen vaan saavat nukkua ihan missä haluavat, kunhan vaan mukkuvat. Huomenna lähteekin astutuspalkaksi valikoitunut Barney retkelleen joten jäljelle jää enää kaksi. Jospa tämä siis helpottaa piakkoin ennen kuin räjähdän totaalisesti. Näillä olemattomilla voimavaroilla olisi pitänyt vielä pitää koti niin siistinä että täällä on voinut käydä vieraita ihmisiä, treenata Häärää niin että voitaisiin mahdollisimman pian palata radoille (rally&agi), huomioida muut isot että niiden elämänlaatu säilyy, opiskella.. jnejne. Joo. Ei. Yhdistäkää tähän vielä perinteinen nykynaisen vaiva, eli se että teen kaiken kuitenkin paremmin kuin joku toinen, jonka lopputuloksena minun on tehtävä aivan kaikki itse.

Onneksi penskat on reippaita ja söpöjä, ei tätä muuten jaksaisi. Eikä kukaan ole vielä palauttanut jo koteihinsa lähteneitä eli jotain hyvääkin :D Kahta tänne jäävää on myös helpompi kuljetella isojen menossa mukana kuin koko kuuden pennun poppoota, jolloin Taira, Riepu ja Häärä pääsevät paremmin hommiin ja sitä kautta tilanne kotona ehkä tasottuu. Nyt jos saisi pari yötä nukuttua kunnolla niin jaksaisi ehkä aloitella jumppahumpat ja kotinosetukset, sekin auttaisi.

Huh.