Hemmo tuli lomille

Hemmo (Ted) tuli meille hiihtolomahoitoon. Jätkä on tosi hieno ja suuri mies. Kynsien leikkuu sujui helpoimmin kuin minkään koiran ikinä tässä talossa ja alussa vaivannut matkapahoinvointi saatiin heti hoitoon eli reissattiin paljon, kivoihin paikkoihin ja mä istuin takapenkillä tukihenkilönä ja namitin aina kun pystyi syömään. Kuolaaminen ja oksentaminen katosi ja nyt menee itse meidän autoon ja häkkiin. Äidin Corollaan pitää nostaa, mutta sielläkään ei enää kuolaa. Käytiin myös mummolassa taas tavarapaljoutta käsittelemässä ja tyyppi tepsutti reippaasti rapussa eikä yhtään kummeksinut hissiä. Ihanaa ainakin kuvitella et omalla pikkupentuvaiheen työllä on ollut merkitystä ja asiat palaa hyvin tyyppien mieleen vaikka ei tämäkään maalaispoika ole tainnut kerrostaloissa meiltä lähdettyään käydä.

Särmällä on ollut tosi hauskaa ja pentujen riemua on ollut ihana katsella. Myös Taira-mummo ja Riepu-sheltti ovat osallistuneet leikitykseen. Lisäksi Hemmo on opetellut etsimään ruokaa ja olikin yllättävän hyvä ja sitkeä etsijä näin aloittelijaksi.

Mutta ilmeisesti hauskaa oli liikaa kun Hemmo olikin yks kaks kolmijalkainen ja itki aina kun olisi pitänyt mennä pötköttämään. Siinä sitten vähän punnailin ja näytti pienisuuri niin surkealta et piti mennä lääkäriin hakemaan kipulääkkeet. Ei lääkäri löytänyt mitään isompaa vikaa, ontuman havaitsi, istuessa jalan kevennystä eikä kaikki ojentelut olleet mieleisiä. Sai sit kipupiikin ja kuurin mukaan. Lääkärin mielestä lihasvamma, luusto ehjää. Ei turvotuksia eikä kuumotuksia vielä silloin enkä minäkään niitä kotona löytänyt. Oli kallista, pieni kopelointi ja lääkkeet 118 €. Jos en olisi ollut niin hädissäni niin olisi pitänyt rauhassa varata aika vakkarilääkärille Siiliin. Tuntui niin pahalta että hoitokoiralle kävi noin. Mutta saipa ainakin kipuun apua nopeasti.

Meni noin kolme tuntia ja tyyppi oli sitä mieltä että ei täällä ole kukaan kipeä, joten sisarukset ovat joutuneet olemaan erillään paljon. Hemmo on syönyt palviluuta ja täytettyjä kongeja ajanvietteenä. Ja toki äitinsä, joka ei ole tähän mennessä tehnyt Hemmon kanssa muuta kuin näyttänyt sille hampaita, innostui heti villitsemään poikaa leikkiin kun ei olisi saanut leikkiä 😅 Kiitos Häärä.

Ninni-fyssari kopaisee pojan vielä tänään läpi, sitten se pääsee Juuson kanssa mun ja Häärän rallyvuorolle katselee muita koiria ja treenailee rauhoittumista ja muista koirista luopumista. Ne tuppaa maalaispoikaa vähän jännittämään. Toivottavasti kyseessä on vain lihasvamma, OCD-peikko kun on aina näiden kanssa kuiskimassa.