Piiri pieni pyörii.. Jotenkin sitä luuli että nää ulossulkemisen kokemukset olisi jääneet ala-asteelle. Tai mieluiten päiväkotiin. Mutta ilmeisesti tätä harrastavat ihmiset tekevät sitä lapsesta aikuisuuteen. Miten paljon olisi pelastunut kun joku niistä joita luulin kaverikseni tai kenties jopa ystäväkseni olisi eilen sanonut että Moi, säkin oot täällä, tuutko meidän kanssa treenaamaan. Mutta ei. Viesti tuli selväksi. Jokainen toki treenaa vapaasti niiden kanssa joiden kanssa haluaa, mutta siinäpä se pointti onkin. Opin etten jatkossa enää tuppaudu kenenkään ei-toivotuksi seuraksi.
Onneksi ollaan tähän astikin pärjätty 'ihan kivasti' 😉 näin kaksisteenkin. Ja mukavaa kun treeneissä on mukana jatkossakin aina se yksi joka tykkää minusta. Se koira nimittäin. Kunpa osaisin olla välittämättä muusta. Mutta nyt kyllä sattui ja paljon. Toisaalta on helpotus tietää missä seisoo. Ja että siellä seisoo yksin.
Mummon muutosta irtosi meille pieni arkkupakastin. Saadaan viimein koirakamat erilleen ihmiskamoista eli ei tarvii kaivaa lankkupottuja hirven jalkojen seasta. Lisäksi saatiin niiden uudet vastaostetut sängyt. Jospa viimein pääsisi nukkumaan kokonaisia öitä. Kaikkea alkaa kohta olla kokeiltu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti