Särmän ensimmäinen vierailu meidän siirtolapuutarhalla ei mennyt ihan putkeen. Huomasin pari kevennettyä askelta, mut sit tyyppi lähti jatkamaan juoksua Tairan kanssa. Kävin sit varuiksi kurkkaamassa et mikä juttu ja huomasin et joku tikku siinä sojottaa. Kortin napata pois kun aattelin et sen on vaan varpaiden välissä tai tassukarvoissa, mutta eipä ollut eikä lähtenyt 😑 Ja meillä ei edes ole orapihlaja-aitaa, kiitos vaan naapurit. Ei ole edes tän talouden eka kerta kun tuo hirveä piikkikasvi vie koiria lääkäriin.
Sitten soittelemaan klinikoille koira sylissä, Omaeläinsairaalaan ei pääse läpi 20 minuutissa, Kekissä ei ole tilaa.. Mutta onneksi Siilin Karvaiseen kaveriin pääsi ylimääräisenä ja piikki saatiin pois ja antura putsattua. Nyt on vaikea edes nähdä missä reiät on, piti ihan kuvista varmistaa et kumpiko jalka se oli. Toivottavasti tää oli tällä ohi ja paraneminen jatkuu yhtä hyvänä. Kop kop.. Oishan noillekin rahoille ollut taas muuta käyttöä mut minkäs näille teet.
Mut jotain hyvääkin, posti toi tänään koirille edullisia lisäjumppavälineitä karanteeniaikoja varten. Opin myös sen, että 100 pallomeripalloa on todella vähän 😂
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti